Mies laittoi minulle muutama päivä sitten linkin artikkelista, jossa keskusteltiin vanhemmista, jotka ovat hurahtaneet lasten merkkivaatteisiin. Hieman kärjistäen tuo teksti oli minun mielestä luotu, mutta olihan siinä perääkin. Oli heti miehelle huikattava, että en kuulu niihin, joiden on pakko saada jokin vaate (käytetty ja mahdollisesti kulunutkin) hinnalla millä hyvänsä, jos sitä ei saa enää muualta. Se on varmasti ihanaa saada joku valloittava kuosi lapselle, jota ei silloin tullut ostaneeksi, kun sitä vielä valmistettiin. Toisaalta itse ajattelen, että sen ei sitten kuulunut tulla meidän vaatekaappiin, jos hinta on kovin korkealla. En myöskään osta vaatteita imagon takia. Ostan laadun, eettisyyden ja ennen kaikkea esteettisyyden takia. Merkki kyllä yleensä määrittää nuo kaksi ensimmäistä kriteeriä, mutta tuote voi täyttää nuo kriteerit ilman, että on jokaisen huulilla ja on kuuminta juuri nyt. Tykkään itse panostaa omiin vaatteisiini, niin miksei myös lapsen vaatteisiin saisi panostaa? Ja loppuen lopuksi jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo. Monethan pitävät tuota harrastuksena samalla tavalla kuin itse pidän tätä sisustamista. Toinen panostaa vaatteisiin kun toinen taas sisustukseen. Tai miksei vaikka molempiin?

Tämä sai minut miettimään merkkejä yleensä. Löysin meille nimittäin uuden sohvapöydän (vanha etsii vielä kotia ostajan kadotessa puff savuna ilmaan) kaupasta, minkä nimestä ei tule ensimmäisenä mieleen laatu, tyylikkyys eikä muutenkaan huonekalu, jonka kotiini ostaisin. Mutta kappas, mieli muuttui kun löysin kyseisen pöydän heidän sivuiltaan. Olin samantyylistä designpöytää pyöritellyt haaveunissani,jonka hinta oli kylläkin moninkertainen tähän yksilöön verrattuna, koska merkki, laatu ja design maksavat. Tällä kertaa vain tuo hyvin suunniteltu designtuote ei miellyttänytkään kaikilta osin, nimittäin kansi oli siinä muovia. Tässä, olisiko rumasti sanottu halpisversiossa, on kansi kalustelevyä. Se oli minusta tärkeää, että pintaa voi käsitellä tai paikkailla, jos lapsi isompana tekee vaikka leluillaan kolhuja äidin kielloista huolimatta. Ja jalkojen alaosat ehtaa puuta, aaah! Olihan tuo kiikutettava kotiin.

kotoin_1324.jpg

Pöytä ei keiku ja kestää hyvin pienen horjuvan vauvan tukena. Nyt ei tarvi myöskään pelätä, että pää kolisi hurjalla tavalla metallisia kulmia vasten vaan voin rauhassa antaa hänen seisoskella tuota pöytää vasten. Siis voitteko kuvitella? Minusta me tulimme vasta sairaalasta kotiin kesähelteiden lämmittäessä poskipäitä kun taas nyt on jo uusi kesä alkamassa, pieni harkitsee uskaltaisiko ottaa jo askeleen ja suuttuu, jos hänen hyvät leikit keskeytyy. Minun pieni sylivauvani on kadonnut ja hänestä on kuoriutunut jo niin iso tyttö, joka osaa virnistellä hampaitaan siinä samalla vilautellen. No nyt lähti rönsyilemään, mutta toisaalta tuon takiahan pöytä lähti vaihtoon, eikä kyllästymisen takia.

kotoin_1340.jpg

Tykkään kyllä tästä keveästä ilmeestä ja raikkaasta väristä. Halkaisijaa taisi olla 80cm, joka on minusta oikein riittävästi sohvapöytää ajatellen. Pöytä on toisaalta myös tarpeeksi keveä, että sitä on yksin helppo siirrellä siivousta ajatellen. Olimme reilu kuukauden ilman sohvapöytää ja nyt se on todistettu, että kyllä se on vain tarpeellinen huonekalu eikä sitä ilman oikein osaa olla. Kumpi parempi: vanha vai uusi?

kotoin_1327.jpg

Palatakseni vielä tuohon merkillä vai ilman mietintään, niin voisin tulla siihen tulokseen, että silmien avaus olisi itselleni tarpeen. Ehkä myös ne "halpisketjuiksi" ja toisinaan laaduttomiksi koetut ketjut ovat tulleet näinä vuosina eteenpäin ja etsineet niitä laadukkaampia ja muutenkin asiakkaita miellyttävämpiä ratkaisuja. Olen aina tykännyt tietyistä merkeistä, mutta en koskaan imagon takia, vaan laadun ja ulkonäön. Tykkään esimerkiksi Marimekon tunikoista, koska ne kestävät pesua aivan eri tavalla kuin se muutamalla kympillä ostettu mekko. Nyt uskallan tykätä myös tästä meidän uudesta halpispöydästä, koska sen materiaali oli meille se oikea designin sijaan. Yleensä puhutaan vain merkkituotteista, eikä siitä mitä ne tuotteet yleensä voivat sisältää: laadukkaita materiaaleja, inhimillisiä työolosuhteita ja kotimaista tuotantoa. Myös ketjuliikkeet ovat alkaneet miettimään esimerkiksi sitä eettistä puolta. En usko, että monikaan menee näissä asioissa pelkästään merkki edellä puuhun?