Ihan oikeasti! En ole koskaan aiemmin leiponut täytekakkua. Ai miksi? No olen tainnut vedota taitamattomuuteen ja siihen, etten ole sitä koskaan tehnyt. Lapsella on kesän lopulla ensimmäiset synttärit ja kai tuo kakun leipomistaito olisi vihdoin otettava haltuun! Omat synttärit (joita ei juhlittu mitenkään) oli tarpeeksi hyvä syy kokeilla tämän taidon kerryttämistä ja hieman suunnitella sitä, että minkälainen kakku siellä lapsen syntymäpäivillä olisi mukava. 

Mentiin "nakukakulla", jonka sisällä on mansikkainen täyte. Kakun siis kuuluu olla ulkoa tuollainen "alaston", mutta sisällä on kuohkea kermatäyte. Kakku onnistui ainakin makuelämykseltään oikein hyvin, mutta tuota ulkomuotoa pitäisi vielä enemmän harjoitella. Kaupassakaan ei ollut sopivia koristeita ja päällinen olisi muutenkin voinut olla hieman runsaampi. Mutta hei, gluteeniton kakku oli oikein kuohkea, joten ei tässä varmaan ihan peukalo keskellä kämmentä olla?

kotoin_1242.jpg

Kakulla oli kaverina myös voileipäkakku. Synttäreistä tulikin oikeastaan pari päiväiset, koska nämä leipomukset nautittiin jo pari päivää ennen virallista juhlapäivää.

kotoin_1241.jpg

Tässä on muuten muutama lohduttava sana niille, joiden miehet ei vaan muista hemmotella naista, eli  mm. tuoda kukkia. Meillä tähän meni semmoiset 5 vuotta ainakin, mutta nyt on naistenpäivänä tuotu kukkia ja syntymäpäiväaamuna lähdetty kauppaan hakemaan tarvikkeita brunssia varten. Ja kyllä ne kukatkin putkahtivat taas pöytään. Sillä aikaa minä sain nauttia itsekseni lempi sisustuslehdestä ja olla vaan. Harvinaista, mutta niin ansaittua! En tiedä mistä tämä hemmottelutaito on saanut alkunsa vai olenko vaan jo niin väsyneen ja nuutuneen näköinen pienen lapsen äiti, että mieskin huomaa sen? Ouh, toivottavasti ei!

kotoin_1280.jpg

kotoin_1279.jpg

kotoin_1286.jpg

Illemmalla koko perhe suunnisti ravintolaan syömään ja päivä oli oikeastaan aika täydellinen! Sain hemmottelua, lahjaksi sponsoroinnin kampaajaa varten sekä aikaa perheen kesken. Mies on ollut nyt isyyslomalla (tätä on odotettu) ja kyllä nyt on otettu ilo irti tästä yhteisestä ajasta. Joten kiitos ja anteeksi heille, jotka kyselivät synttärikahvien perään: tällä kertaa paras lahja oli aikaa meille kolmelle. Vielä 10 päivää tuo mies on kotona ja siitä aiotaan nauttia. Etukäteen jo hirvittää, että miten yhtäkkiä osaan taas pyörittää tätä minun ja vauvan arkea kahdestaan?